”Hinnan paradoksi” koskee tilannetta, jossa useimmat ihmiset tietävät, paljonko jokin heille tärkeä asia maksaa, mutta harvemmat ymmärtävät syvällisesti, miten hinta reagoi kilpailuun ja miten hintajousto vaikuttaa. Tilanne voi johtaa ilmiöön, jota kutsutaan pudotuskilpailuksi.
Race to the Bottom -ilmiössä keskeistä on alhainen hinta ja edulliset kustannukset. Ajatellaan, että jos hinta on tarpeeksi halpa, kauppoja syntyy enemmän. Tämä voi johtaa kilpailuun, jossa yritykset pyrkivät laskemaan hintojaan mahdollisimman paljon houkutellakseen asiakkaat valitsemaan heidän tuotteensa tai palvelunsa.
Hintojen asettaminen ja kilpailu ovat monimutkaisia kysymyksiä. Yritykset pyrkivät löytämään tasapainon, joka houkuttelee asiakkaita samalla varmistaen liiketoiminnan kannattavuuden. Investointituotteessa hyvä asiakaspalvelu, asiakkaan syvällinen kouluttaminen ja tehokas varaosien logistiikka voivat olla yhtä keskeisiä suorituskyvyn osa-alueita, kuin varsinainen teknologia.
Innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden kehittäminen vaatii merkittäviä investointeja. Jos yritys keskittyy kilpailuun alhaisimmista hinnoista, se säästää toki R&D-toiminnasta, mutta vähentää pitkän aikavälin kilpailukykyä.
Race to the Bottom -ajattelun saadessa vallan, yrityksen fokus voi siirtyä pois asiakasarvosta enemmän hintakilpailussa pärjäämiseen. Asiakkaiden ymmärtäminen maksaa, minkä vuoksi siitä ajoittain tingitään innovaatioprojektissa. Näin tehdään liikaa kompromisseja innovaation laadun suhteen.
Hinnalla kilpailtaessa on tärkeää ymmärtää tuotekohtainen hintajousto, vaikka yrityksellä olisi selkeä kustannusetu. Suomalaiset yritykset yleensä viestivät, että eivät voi kilpailla maailmanmarkkinoilla hinnalla. Mutta miten asia todellisuudessa on, jääkö rahaa silti pöydälle?